Naisjärjestöjen keskusliitto Twitterissä Naisjärjestöjen keskusliitto Facebookissa
 

Osaavat JA VAIKUTTAVAT NAISET vaalivat ja RAKENTAVAT YHTEISTYÖSSÄ TASA-ARVOISta ja kestävää YHTEISKUNtaa

 
 
 
 

Ajankohtaista

21.11.2018

Naiset ovat tervetulleita valtaamaan Otaniemen!

Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä toivotti naiset lämpimästi tervetulleiksi valtaamaan Otaniemen 19.11.2018 järjestetyssä Yliopistot koulutuksen ja työelämän tasa-arvoistajina -keskustelutilaisuudessa, Otaniemen Harald Herlin -oppimiskeskuksessa.


Sukupuolten tasa-arvo Aalto-yliopistossa


Ilkka Niemelä 19.11.2018


Arvoisat naiset,

Olette sydämellisesti tervetulleita valtaamaan Otaniemen ja keskustelemaan yliopistoista
koulutuksen ja työelämän tasa-arvoistajina ja muutosten airueina! On hienoa, että olemme
voineet olla tarjoamassa puitteita tälle tilaisuudelle.

Minulta toivottiin puheenvuoroa sukupuolten tasa-arvosta Aalto-yliopistossa. Tasa-arvo ja
yhdenvertaisuus ovat toimintamme kulmakiviä. Näen tasa-arvoisuuden myös osana
yliopistomme ytimessä olevaa diversiteettiä, monimuotoisuutta. Diversiteetti tuo
tieteelliseen yhteisöömme erilaisia näkökulmia, ruokkii luovuutta ja auttaa
kyseenalaistamaan vallitsevia totuuksia.

Yhteisömme on varsin monimuotoinen. Yliopistossamme on yli 400 professoria,
henkilökuntaa on noin 4 000 ja päätoimisia opiskelijoita eri tutkintotasoilla noin 12 000.
Tämä on hyvin kansainvälinen yhteisö, jonka akateemisesta henkilöstöstä lähes 40 % on
Suomen ulkopuolelta, ja opiskelijamme tulevat yli sadasta eri maasta. Olemme kehittyneet
hyvin nopeasti yhdeksi Manner-Euroopan kansainvälisimmistä yliopistoista ja esim. Times
Higher Education nosti meidän kansainvälistymisvertailussaan tänä vuonna jo sijalle 55 koko
maailmassa. Kulttuurinen monimuotoisuus on siis arkeamme ja kansainvälisyys
sisäänrakennettuna toimintaamme.

Ikäjakaumamme on laaja opiskelijoista eläkeiän saavuttaviin asti, ja avaamme parhaillaan
kampustamme uusille ikäryhmille. Kampuksella toimii jo kaksi lukiota, jotka hyödyntävät
yhteistyössä Espoon kanssa kehitetyn koulu palveluna -mallin puitteissa yliopiston tiloja ja
opetusta ja rikastuttavat yhteisöämme. Tämän mallin myötä kampukselle on tulossa myös
peruskoulu ja päiväkoti. Ja tulevaisuuden suuri haasteemme on tehdä yliopistosta
elinikäisen, jatkuvan oppimisen kehto.

Tavoitteenamme on tarjota kaikille Aalto-yhteisön jäsenille tasa-arvoinen ja yhdenvertainen
toimintaympäristö, jossa eri sukupuolia, eri tehtävissä olevia ja erilaisen taustan omaavia
työntekijöitä ja opiskelijoita kohdellaan tasapuolisesti. Yhteisenä tavoitteena on, että
yliopistossa vallitsee hyvä opiskelu- ja työskentelyilmapiiri ja vahva yhteisöllisyys, joka luo
turvallisuutta.

No, missä olemme näiden tavoitteiden osalta ja erityisesti sukupuolten tasa-arvon osalta?
Tarkastelen tätä seuraavassa muutamasta eri näkökulmasta: päätöksenteon, palkkauksen ja
rahoituksen, häirinnän sekä tasavertaisen osallistumisen kannalta.

Sukupuolten tasa-arvon toteutumisessa naisten asema päätöksentekijöinä ja johtavissa
tehtävissä on keskeinen. Aalto-yliopistosäätiön hallitusta johtaa Anne Brunila ja tänä
vuonna säätiön hallituksen seitsemästä jäsenestä neljä on naisia. Yliopiston ensimmäisenä
rehtorina toimi Tuula Teeri vuoden 2010 alusta viime vuoden kesään asti. Provosti Kristiina
Mäkelä
johtaa opetukseen, tutkimukseen, innovaatiotoimintaan ja vaikuttavuuteen liittyvää
työtä. Kaksi kuudesta korkeakouluja johtavista dekaanista ja yksi viidestä vararehtorista on
naisia, samoin digitalisaatiosta ja IT:stä, henkilöstöstä, taloudesta, kehityksestä ja
lakiasioista vastaavat johtajamme. Myös professorineuvoston puheenjohtaja on nainen.
Laitosjohtajista ja varadekaaneista naisten osuus on kuitenkin vielä harmillisen pieni. Näihin
tehtäviin on perinteisesti hakeutunut pitkän professoriuran tehneitä henkilöitä, joista
merkittävä osa on miehiä.

Kun Aalto-yliopisto aloitti toimintansa vuonna 2010, professoreista oli naisia 10 %. Nyt koko
professorikunnasta noin 22 % on naisia, mutta esim. tänä vuonna aloittaneista
professoreista jo noin 40 %. Tähän myönteiseen kehitykseen on osaltaan vaikuttanut
professorien urapolku, tenure track -järjestelmä, jonka otimme käyttöön, kun Aalto-yliopisto
aloitti 2010. Tämä järjestelmä mahdollistaa tutkijoiden rekrytoinnin aikaisemmassa
vaiheessa uraa vakinaiseen professuurin johtavalle polulle ja se on näyttänyt parantavan
naisten mahdollisuuksia kilpailla professuureista.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta naispuolisten professorien määrä on vielä alhaisella
tasolla. Erityisesti tekniikan alalla tilanne on huono. Meillä on siis haasteena saada nuoret
naiset houkuteltua myös akateemiselle urapolulle.

Sisäinen rekrytointikanavamme, Aalto Talent Search, on varsin tehokas työkalu, jota
käytämme aktiivisesti naispuolisten hakijoiden löytämiseksi. Varmistamme
valintakomiteoiden ja –työryhmien monimuotoisuuden huomioimalla sekä alakohtaisuuden,
uravaiheet että sukupuolten tasa-arvon.

Kehitämme myös tapoja tasapainottaa työtä ja perhe-elämää. Perhevapaat jakautuvat
Aalto-yliopistossa yhä tasaisemmin miesten ja naisten kesken, ja töihin paluun jälkeen
hyödynnetään mahdollisuutta osittaiseen hoitovapaaseen. Joustava työaika mahdollistaa
työskentelyn paikasta riippumatta, myös kotoa.

Palkkaus on toinen merkittävä tasa-arvon mittari. Olemme analysoineet huolellisesti
palkkatasa-arvoa Aallossa, ja tilanne on sukupuolten tasa-arvon osalta aika hyvä. Meillä on
jonkin verran palkkaeroja, mutta ne ovat enemmänkin alakohtaisia kuin sukupuoleen
liittyviä.

Miten sukupuolten tasa-arvo näkyy tutkimusrahoituksessa? Naiset hakevat edelleen miehiä
vähemmän tutkimusrahoitusta erityisesti tekniikan alalla, mutta sekä Suomen Akatemia että
erityisesti tekniikan alan säätiöt ja monet muut tutkimusrahastot noudattavat positiivista
diskriminointia. Tämä tarkoittaa, että hakemusten ollessa keskenään yhtä hyvät rahoituksen
saajaksi valitaan nainen. Positiivisen diskriminoinnin avulla pyritään pitkällä tähtäimellä tasaarvoon.

Kolmas sukupuolten tasa-arvon näkökulma liittyy häirintään ja fyysiseen
koskemattomuuteen. Viimeisen vuoden aikana virinnyt #metoo-keskustelu on nostanut
asian julkisen huomion keskiöön ja ravistellut kaikkia työ- ja opiskeluyhteisöjä
tarkastelemaan toimintatapojaan.

Olimme jo ennen #metoo-keskustelun alkua koonneet toimintaperiaatteemme yhteen
jokapäiväisessä työssä huomioitavaksi käytöskoodiksi, Aallon tavaksi toimia. Se perustuu
arvoihimme, luo yhteistä toimintakulttuuria ja ohjaa valitsemaan oikeita toimintatapoja.
Tulemme erilaisista taustoista, yhteisömme on kansainvälistynyt nopeasti ja Aaltoon on
yhdistetty monta toimintakulttuuria, joten yhteisesti sovitut pelisäännöt ovat meille
erityisen tärkeitä. Toimintaperiaatteet koskevat kaikkia aaltolaisia riippumatta asemasta tai
tehtävästä.

Periaatteiden mukaan jokaisella Aalto-yhteisön jäsenellä on oikeus kunnioittavaan
kohteluun riippumatta henkilöön liittyvistä ominaisuuksista ja oikeus nauttia turvallisesta ja
viihtyisästä yliopistoympäristöstä, jossa opiskelu ja työ voi sujua esteittä. Emme suvaitse
minkäänlaista häirintää.

Häirinnän ja epäasiallisen kohtelun käsittelyyn meillä on selkeä ohjeistus ja prosessi.
Tällaisen kohtelun kohteeksi joutunutta henkilöä kannustetaan viemään asia rohkeasti
eteenpäin ja hakemaan apua esimerkiksi Aallon kahdelta häirintäyhdyshenkilöltä.
Ylipäätään kaikkia, jotka ovat huomanneet tällaista käytöstä yhteisössä, kannustetaan
puuttumaan asiaan. #Metoo-keskustelun ja Aallon tapa toimia –käytöskoodin myötä
ongelmia on entistä helpompaa ottaa puheeksi ja käsitellä.

Olen myös iloinen siitä, että Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla on parhaillaan käynnissä
häirinnän vastainen Not Cool –kampanja kiusaamista, seksuaalista ahdistelua ja rasismia
vastaan. Kampanja kannustaa kaikkia tunnistamaan ja puuttumaan asiattomaan käytökseen
opiskelijayhteisössä. Kampanjassa muistutetaan, että häirintä voi ilmetä esimerkiksi
huumorin tai opiskelijakulttuurin varjolla esitettynä rasismina tai seksisminä. Toisen
huumori voi kuitenkin olla toiselle osa ikävien ja syrjivien kokemusten jatkumoa. Apua voi
tarvittaessa hakea Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöltä.

Neljäs näkökulma, jonka haluan ottaa tässä yhteydessä esiin, on yhtäläinen osallistuminen ja
yhtäläiset mahdollisuudet.

Meillä ei ole ongelmia saada lahjakkaita nuoria naisia hakeutumaan Taiteen ja suunnittelun
korkeakouluun tai Kauppakorkeakouluun. Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa naisia on
niin kandidaatti-, maisteri- kuin jatko-opiskelijoistakin lähes kaksi kolmasosaa.
Kauppakorkeakoulun kandiopiskelijoista noin kolmannes on naisia, maisteri- ja jatkoopiskelijoista
lähes puolet, ja uusista maisteriopiskelijoista jo lähes 60 %.

Suurinta huolta kannan tyttöjen ja nuorten naisten vähäisestä kiinnostuksesta tekniikan alan
koulutusta kohtaan. Naisia toimii edelleen tekniikan alalla vain viidennes, vaikka monet
perinteisesti miehiset alat, esimerkiksi lääketiede ja oikeustiede, ovat tasa-arvoistuneet
vauhdilla. Kuten tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan, tasa-arvoisessa pohjolassa on
vähemmän naisia tekniikan ja luonnontieteen alalla kuin esimerkiksi vaikkapa Algeriassa,
Albaniassa ja Indonesiassa.

Miesvaltaisilla teknisillä aloilla kyse on koko alan ongelmasta, mikä näyttäytyy Aallossakin
sekä professorikunnan että opiskelijakunnan miesvaltaisuutena. Tilanne kuitenkin vaihtelee
korkeakouluittain.

Kemiantekniikan korkeakoulun osalta tilanne on aika hyvä; opiskelijoista naisia on noin 40
%, mutta uusista opiskelijoista jo yli puolet.

Tilanne on huomattavasti huonompi tilanne muissa tekniikan korkeakouluissamme, joissa
kandiopiskelijoista vain 15-20 % on naisia. Naisten osuus uusista kandiopiskelijoista
kuitenkin kasvaa, ja on jo noin neljännes näissä korkeakouluissa.

Miten voimme rikkoa vallitsevat käytännöt? Mikä saisi tytöt kiinnostumaan matematiikasta,
fysiikasta ja muista luonnontieteistä? Miten voimme houkutella naisia tekniikan alalle? Ja
miten voisimme tukea naisia meritoitumaan näillä aloilla? Alalla on osaajapula ja naiset ovat
tekniikan alan käyttämätön voimavara.

Mallit alkavat väistämättä rakentua jo lapsuudessa. Mitä tytöiltä ja pojilta odotetaan,
millaisesta käytöksestä ja osaamisesta heitä palkitaan, mihin heitä kannustetaan ja millaisia
roolimalleja heille tarjotaan?

Selvitysten mukaan suomalaistytöt alkavat kiinnostua luonnontieteistä noin 11 vuoden
iässä, mutta kiinnostus kuitenkin lopahtaa 14-vuotiaana, eikä tilanne muutu niinä
ratkaisevina vuosina, kun tytöt ja nuoret naiset tekevät opiskelu- ja uravalintoja.
Suomalaistytöt ovat muunmaalaisia tyttöjä vähemmän kiinnostuneita työskentelemään
tekniikan alalla, joten kyse on syvällä kulttuurissamme olevasta ongelmasta.
Toivon kuulevani teiltä hyviä ratkaisuehdotuksia tämän päivän keskusteluissa.

Teemme toki määrätietoisesti töitä innostaaksemme tyttöjä monin tavoin. Järjestimme
esim. kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11. lokakuuta ensimmäistä kertaa Shaking up Tech –
tapahtuman. Tapahtuma tarjosi lukiota käyville nuorille naisille uudenlaisen käsityksen
tekniikasta alana ja uravalintana.

Päivän aikana tekniikan alalla työskentelevät naiset kertoivat omista kokemuksistaan ja
näkökulmistaan. Pääpuhujana toimi lastenkirjailija Linda Liukas, joka tekee mielestäni aivan
uraauurtavaa työtä uudenlaisena roolimallina tekniikan ja erityisesti tietotekniikan parissa.
Tapahtuma oli suunniteltu 200 osallistujalle ja paikat loppuivat puolessatoista tunnissa
ilmoittautumisen avauduttua, joten tilausta tuntui olevan.

Aalto-yliopisto Junior järjestää kansainvälisestikin uuden tyyppistä laajennettua LUMAtoimintaa
lapsille ja nuorille, esimerkiksi kerhoja ja leirejä taiteen, tieteen, tekniikan ja
talouden aloilta. Tytöille on järjestetty erillisiä tyttöjen päiviä ja leireille otetaan yhtä paljon
tyttöjä kuin poikia.

Järjestimme tänä syksynä myös ensimmäistä kertaa 14–18-vuotiaille nuorille Millennium
Youth Prize –innovaatiokilpailun. Kilpailussa professorimme antoivat nuorten selvitettäväksi
neljä erilaista globaalia kestävän kehityksen haastetta. Palkinnot jaetaan ensi lauantaina, ja
olen todella iloinen, että kilpailuun osallistujista hieman yli puolet oli tyttöjä.

Arvoisat naiset! Kuten edellisestä käy ilmi, naiset ovat enemmän kuin tervetulleita
valtaamaan Otaniemen. Yhteiskunnan suurten haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan
monenlaisia osaajia.

Tällaisia muutoksentekijöitä ja päättäjiä, naisia ja miehiä, Suomi tarvitsee, ja näihin rooleihin
haluamme asiantuntijoita kouluttaa. Odotan mielenkiinnolla keskustelua yliopistoista
koulutuksen ja työelämän tasa-arvoistajana.


Kuvat: Mari Waegelein


 
 
  • -gnvi-p8-400x400.jpg
  • We All
  • Wihuri-logo
  • OKMlogo
  • Naisten ääni
  • thl-tasa-arvotiedon-keskus-1.png
 
 
 
 
 
login Synergia Foxy